|
|
| Joo miten täällä voi oikeesti hoitaa näitä?! |
|
| Nimi: Nanda |
19.07.2010 18:41 |
// Jatkuu taasen.. //
Minä vain nyyhkytin hiljaa tuolillani.
"Ymmärrän täysin, miltä sinusta tuntuu. Olin aivan samanlainen, kun Fairy kuoli.." hän sanoi ja otti Buluen varovasti käsivarsiltani.
"Onko Fairy kuollut?!" huudahdin, vähän liian kovaa.
"Hys, hys... On, valitettavasti. Mutta sille ei voi mitään. Neot tulevat ja menevät, aivan samalla tavalla Buluelle on käynyt. Hän tuli täältä sinulle, sinulta hän tulee jäämään tänne", Milie selitti. Melkein kaikki hurahti ohi korvien. Pystyin vain nyökkäämään hitaasti.
"Me jatkamme tästä. Voit lähteä kotiin, jos kykenet. Tulenko saattamaan?" Milie vaikutti huolestuneelta.
"Pääsen kyllä yksin kotiin", vastasin ja nousin. Astelin huoneesta pois Milie takanani. Käännyimme eri suuntiin, ja kun astuin rakennuksen ovesta ulos, yksinäinen kotimatkani saattoi alkaa.
Pyyhin silmiäni ja nostin pääni. Ei maailma tähän lopu. Minulla on kolme pientä neoa odottamassa kotona.. Vihdoin tulin taas risteykseen. Käännyin polulle, joka johtaa kotiin. Minulla oli tylsää. Oloni tuntui tyhjältä, kun Safir ja Azuur eivät juosseet vieressäni.
Jonkin ajan päästä olin taas päässyt kotiovelleni. Avasin oven helpottuneena ja Safir ja Azuur juoksivat minua vastaan. Pikkuiset tarrautuivat jalkoihini.
"Miää iä viivyi?" Azuur kysyi.
"Kesti hetki löytää hoitolalle. Se on muuttanut ja uudistunut täysin", kerroin.
"Voin joskus viedä teidät sinne katsomaan muita, kun olette vähän vanhempia".
"Joo!" taaperot riemuitsivat.
// Jatkuu ... // |
Vastaus:
Mukava tarina. Saat siitä 13Nk.
- Milie |
|
| Nimi: Nanda |
11.07.2010 11:21 |
//Jatkuu! Jee! XD//
"Mennäänpäs nyt sisälle. Tufikin on varmaan jo herännyt", sanoin ja nostin taaperoneoni seisomaan. Minä ja Safir menimme edeltä, koska Azuur alkoi murjottaa, koska ei olisi halunnut mennä sisälle. Lopulta se kuitenkin tuli perässä. Avasin oven, ja me menimme sisälle.
Heitin Crocsit jaloistani naulakon alle. Siten vedin huivin päästäni ja laitoin sen naulakkoon. Sitten kävelin neojen perässä olouoneeseen. Ne tutkivat siellä telkkaria.
"Tuo on televisio, lyhemmin telkkari. Sieltä katsotaan ohjelmia, tähän tapaan", selitin.
"Tassut pois ruudulta, voitte saada sähköiskun", komensin ja napsautin telkkarin päälle. Azuur ja Safir tulivat luokseni, ja nostin ne syliini. Vilkaisin Bulueta. Se näytti nukkuvan, vieläkin. Sitten katsoin tarkemmin. Sain kauhukseni todeta, ettei Bulue hengittänytkään! Aloin mennä paniikkiin. Napsautin telkkarin pois päältä, ja taaperot katsoivat minua pettyneenä. Laskin ne lattialle. Ravistelin vanhusta hieman, jos se vaikka olisikin elossa. Mutta ei. Käännyin Azuurin ja Safirin puoleen:
"Joudun jättämään teidät hetkeksi kahdestaan. Älkää häiritkö Tufia, tai rikkoko paikkoja. Tulen ihan heti takaisin!" sanoin niille ja nostin Buluen syliini. Kiiruhdin eteiseen pikkuneojen katsellessa silmät suurina. En pystynyt laittamaan huivia päähäni, koska jouduin kannattelemaan Bulueta, joten sujautin vain Crocsit nopeasti jalkaani. Sain oven jotenkin kyynärpäälläni auki. Sitten astuin ulos auringonvalossa kylpevään pihaan.
Sipsutin pienet kivirappuset alas ja hölkkäsin suojatien reunalle. Onneksi autoja ei juuri sillä hetkellä tullut. Muistin, mitä Bulue oli sanonut:
"Neolaakson nimi muuttui Moonlightiksi, ja neohoitola muutti vähän kauemmas täältä."
Voi ei! Minne se oli mahtanut muuttaa? Kauemmas täältä, eli se ei vonut olla hiekkatien päässä. Lähdin siis toiseen suuntaan. Pinkaisin juoksuun neon eloton ruumis käsivarsillani. Nyt tuli toinen ongelma: Tien haara. Tiestä haarautui kaksi tietä, joista toinen kääntyi vasemmalle, toinen oikealle. Päätin koettaa vasenta tietä. Juoksin sitä pitkin kyyneleiden sumentaessa näkökenttäni. Meinasin törmätä pyöräilijään. Kylkeäni alkoi pistää, joten vaihdoin huohottaen nopeaksi kävelyksi. Räpäytin kyyneleet pois silmistäni, ja ne valuivat nyt poskillani.
Näin harmahtavan ja suuren talon. Sen piti olla neohoitola Moonlight!
Pääsin vihdoin etuovelle. Olin juuri tarttumassa ovenkahvaan, kunnes.. Liukuovet avautuivat itsestään! Kävelin sisälle. Aula oli suuri, enkä nähnyt ketään.
"Milie..? Jantsu..? Ku.. Ku.. Kuroi..?" huhuilin hiljaa ja itkuisella äänellä. Mutta kukaan ei tullut. Näin liukuportaat ylös ja alas. Päätin kokeilla ylös. Kävelin liukuportaiden luo, ja astuin askelmalle. Käteni alkoivat puutua neon painosta. Kyyneleet alkoivat taas nousta silmiini, mutta en antanut niiden sokaista minua, vaan räpyttelin ne heti pois.
Olin vihdoin yläkerrassa. Katselin ympärilleni. Astuin askeleen eteenpäin. Nyt näin leveän käytävän, jossa oli kolme ovea. Varmaan Milien, Jantsun ja Kuroin työhuoneet. Päättelin, että minun olisi pitänyt mennä sittenkin alas. Koska en kuullut huoneista ääniä, käännyin ja menin liukuportaisiin, jotka veivät takaisin aulaan. Astuin liukuportaista ja menin alaspäin vieviin liukuportaisiin.
Eteeni avautui taas käytävä. Kävelin sitä eteenpäin ja katselin ovien lappuja. 'Neomunat', 'Sairaat neot'... Missään ei ollut ketään. Huokaisin kuuluvasti, ja käännyin. Taas kerran liukuportaisiin.
Saavuin aulaan. Kun olin tarpeeksi lähellä ulko-ovia, ne liukuivat sivuille. Astuin hoitolan etupihalle. Päätin kiertää rakennuksen. Käteni alkoivat puutua toden teolla. Kiersin rakennuksen oikealta. Lopulta löysin henkilökunnan takapihalta neojensa kanssa leikkimässä. Jantsu vain katseli muita penkiltä. Kävelin hiljaa hänen viereensä istumaan. Kukaan ei huomannut mitään. Sitten Jantsu käänsi päänsä katsellakseen ympärilleen ja huomasin minut. Hän säikähti niin kovasti, että putosi penkiltä. Milie ja Kuroi kääntyivät katsomaan meitä. Ja he alkoivat nauraa katketakseen! Minua taas ei naurattanut yhtään. Sitten kaikki vakavoituivat. Ihmettelin hieman, missä Fairy oli, ja ketkä olivat nuo Aisha ja Lupe?
"Mikä hätänä, Nanda? Näytät surulliselta", Jantsu ihmetteli, ja huomasi sitten Buluen elottoman ruumiin käsivarsillani.
"Voi raukkaa", hän sanoi ja halasi minua. Kyyneleet nousivat taas silmiini.
"Milie, tämä lienee sinun alaasi. Sinähän annoit Buluen munan Nandalle, eikövain?" Jantsu tarkisti.
"Kyllä, annoinhan minä. Tule Nanda, mennään sisälle", sanoi Milie ja me käännyimme kulman taakse, hoitolan etupuolelle.
Astuimme sisään. Taivaalle oli ehtinyt kerääntyä huonoa säätä enteileviä pilviä. Milie opasti minut yläkertaan. Kuulin ovien sulkeutuvan, ja aukeavan taas. Kuroi oli tullut neonsa kanssa sisälle, ilmeisesti huonon sään vuoksi. He menivät puolestaan alakertaan. Menimme Milien työhuoneeseen. Milie istui toimistotuolilleen, ja nyökkäsi toista tuolia kohti. Istuin siihen. Milie risti kätensä, ja piti silmiään hetken kiinni. Sitten hän avasi ne.
"Olen pahoillani", hän sanoi.
// Jatkuu, en ehdi enää kirjottaa... :( // |
Vastaus:
Muahahtava tarina !! Saat 30Nk !
- Milie |
|
| Nimi: Nanda |
02.07.2010 14:41 |
// Jatko tulee nyt! :D //
Menin korin luo katsomaan munia. Ne eivät olleetkaan enää minua, vaan niistä oli kuoriutunut taaperoita. Pieni Kougra ja pieni Xweetok leikkivät korissa jotain. Enää en tiennyt, kumpi oli Azuur ja kumpi Safir.
"Terve! Haluaisitteko syötävää?" Kysyin neoilta iloisesti.
Ne vain katsoivat minua silmät suurina.
"No, haluatteko?" toistin.
"Oo", ne sanoivat. Tulkitsin vastauksen myönteiseksi, ja kannoin neot keittiöön. Laskin ne syöttötuoleihin. Samassa mikro piippasi. Keitto oli vamis. Otin sen mikrosta ja laskin sen pöydälle.
"Anteeksi nyt, joudutte odottamaan hetken", sanoin niille poistuessani keittiöstä. Herättelin Tufia. Se näytti vähän suuremmalta, kuin muistin.
"Tulehan syömään", sanoin sille ja nostin sen syliini. Katselin sen turkkia. Jokin oli kyllä muuttunut.
"Kasvavatpa nuoret neot nykyään nopeasti.." Kuulin Buluen sanovan.
"Miten niin?" Ihmettelin ja käännyin katsomaan Bulueta.
"Tufi kasvoi noin nopeasti lapseksi", Bulue huomautti. Totta tosiaan, nyt näin haaleat pilvikuviot.
'Tufi on aivan kuin Liana.. Sairas ja pilvinen..' Ajattelin haikeana. Palasin taas maan pinnalle Azuurin alkaessa huutaa ruokaa.
"Odottakaa vielä hetki", sanoin niille. Autoin Tufia syömään keittoa, ja sitten menin katsomaan, mitä löytäisin nuorille taaperoille. Annoin niille yhteisen purkin muna/taaperoruokaa. Ne eivät syöneet kovin siististi, mutta en minä siitä välittänyt. Taaperoitahan ne vasta olivat. Silläaikaa, kun muut neot söivät, katsoin mitä Bulue mahtoi tehdä. Se makoili sohvalla rauhallisen oloisena. Menin takaisin keittiöön. Tufi oli saanut syötyä. Safir ja Azuur leikkivät ruualla.
"Azuur ja Safir! Ruualla ei leikitä", toruin. Neot loppettivat kuuliaisesti ja alkoivat taas syödä. Nostin kulhon tiskialtaaseen ja otin Tufin syliini.
"Haluatko mennä nukkumaan, vai pelataanko muistipeliä?" Kysyin siltä.
"Pelataan vaikka muistipeliä", neo sanoi. Se kuulosti aika väsyneeltä.
"Selvä", sanoin. Laskin Tufin sen pedille, ja otin huoneeni hyllyköstä muistipelin kotelon.
"Mein alutaa elaa!" Kuulin Azuurin huutavan. Vein muistipelin Tufin viereen ja selitin pikaisesti, miten kortit pitää levittää. Se nyökkäsin minulle, ja alkoi sekottamaan kortteja.
Tufin valmistellessa peliä, menin hakemaan Safirin ja Azuurin keittiöstä. Otin talouspaperia ja pyyhin niiden tassut. Sitten nostin ne lattialle ja neot kirmasivat Tufin luo. Siivosin pöydän nopeasti ja hölkkäsin muiden neojen luo. Istuin rinkiin. Azuur aloitti. Hän sai heti parin, ja jatkoi vuoroaan innokkaasti.
Pelasimme kolme peliä. Azuur voitti kaksi, Tufi yhden.
"Mennäänkö nyt haistelemaan vähän ulkoilmaa? Jätetään Tufi rauhaan nukkumaan", sanoin ja katsoin ystävällisesti Cybunnya, joka hymyili minulle.
Neon hymy. Suloisempaa asiaa saa hakea.
"Menää uoot!" Azuur innostui ja pomppasi heti pystyyn. Se juoksi eteiseen Safir kintereillään. Keräsin kortit pinoon ja laitoin ne koteloon. Tufi oli mennyt makuuasentoon ja pananut silmänsä kiinni. Vein kortit hymyillen takaisin hyllykköön. Sitten hiivin hiljaa Tufin ohi ulko-oven edessä odottavien neojen luo. Laitoin vihreät Crocsit jalkaani ja kiskaisin huivin päähäni. Sitten avasin oven ja neot astelivat ulos.
Aurinko paistoi kirkkaasti. Varjostin kädellä silmiäni ja katselin, miten Safirin ja Azuurin ensimmäinen kerta ulkona menisi. Ne katselivat ihmeissään puita, ruohoa ja kukkasia. Niiden ensimmäinen havainto oli: Puun alla on viileämpää kuin auringossa. Hyvä alku.
"Nanta, miä ämä oo?" Safir kysyi osoittaen kukalle laskeutunutta nokkosperhosta.
"Se on perhonen. Ne kuoriutuvat ensin munasta toukiksi ja.. No, opettaja kertoo varmaan sitten koulussa lisää", selitin.
"Miä oeta'a?" Safir kysyi ja katsoi minua, kun perhonen lennähti pois kukasta.
"Tiedät kyllä, kun sinusta tulee vanhempi.." sanoin ja etsin katseellani Azuuria.
"Mihin se sinun kaverisi oikein meni?" Ihmettelin.
"En tijä", Xweetok sanoi. Hajaannuimme etsimään pientä karkulaista. Bongasin sen omenapuun alta. Istuin sen viereen. Neo ei yrittänytkään karkuun. Pian Safir liittyi seuraamme.
"Katsellaanko pilviä?" Ehdotin.
"Joo! Miä piiviä?" Azuur kysyi. Safir katsoi minua yhtä ihmeissään. Asetuin selälleni.
"Pilvet ovat noita valkoisia myöykkyjä taivaalla. Joskus ne näyttävät erilaisilta asioilta.." Sanoin ja yritin hahmottaa suuresta pilvestä jotain järkevää.
"Oei!" neot sanoivat ja menivät selälleen. Suuri pilvi luikui hitaasti pois. Sitten tuli vastaan Nalle Puhista tuttu hunajapurkki.
"Kukka!" Safir huudahti ja osoitti tassullaa tosiaan kukan muotoista pilveä.
"Niinpäs onkin!" Huudahdin myös. Sitten nousin vaivalloisesti seisomaan. Tupittelin ruohonkorsia vaatteistani. Niitä oli ilmeisesti tarttunut hiuksiinkin. No, kävisin kuitenkin suihkussa illalla.
// Jatkuu, aiheet loppui.. // |
Vastaus:
Aivan mahtava tarina! Saat 45Nk ja +2!
- Milie |
|
| Nimi: Nanda |
01.07.2010 17:43 |
// Jatkuu ! //
Eteisessä todella oli kori, mutta munia en nähnyt missään.
"Niin, missä niiden uusien neomunien piti olla? Tämä kori on ihan tyhjä!" Huikkasin Buluelle.
"Todellako? Ne ovat kai päättäneet mennä tuttkimusretkelle taloon..." Neo sanoi tullessaan viereeni katsomaan koria.
"Voi hyvänen aika.. Miten saan kaksi hulivili-munaa kiinni kolmikerroksisessa talossa? Voitteko auttaa minua, Bulue ja Lia.." Jouduin jättämään lauseeni kesken.
"Bulue, voitko auttaa minua?" Kysyin hiljaa ja tunsin, kuinka silmäni kostuivat kyynelistä. Pian kaikki oli ihan sumeaa.
"Tietenkin voin auttaa", Bulue suostui. Minä lähdin yläkertaan, Bulue jäi keskikerrokseen.
"Safir ja Azuur! Voimme katsoa taloa yhdessä! Olkaa niin kilttejä, ja näyttäytykää!" Huhuilin neomunien perään, mutta niistä ei näkynyt jälkeäkään. En myöskään kuullut vikinää.
Samassa ovikello soi. Kiiruhdin alakertaan ja avasin oven. Bulue oli tullut taakseni.
"Hyvää päivää, teillehän oltiin tilattu neohoitola Moonlightista vakavasti sairas neo?" Oven takana oleva Bruce tarkisti. Ennenkuin ehdin sanoa mitään, Bulue aukaisi suunsa:
"Kyllä, kiitos", se sanoi ja antoi meille taas korin - jossa oli tällä kertaa pieni neo. Bulue otti korin nokkaansa.
"Saisinko neidin allekirjoituksen?" Bruce vihertävä Bruce kysyi ja ojensi minulle paperia ja kynää.
"Juu, toki.." Vastasin ja kirjoitin nimeni paperiin. Nanda Shander. Ojensin paperin ja kynän takaisin neolle.
"Kiitos hei!" Bruce sanoi ja kääntyi takaisin.
"Kiitos kiitos.." Sanoin vähän hämmentyneenä ja suljin oven.
"Neohoitola Moonlight?" Kysyin Buluelta ihmeissäni, "Mikset tilannut Neolaaksosta?"
"Neolaakson nimi muuttui Moonlightiksi, ja neohoitola muutti vähän kauemmas täältä", neo selitti.
"Vai niin", sanoin ja kurkkasin koriin. Otin siellä olevan Cybunnytaaperon sieltä syliini.
"Heippa, pikkuinen. Minä olen uusi hoitajasi, Nanda", kerroin sille. Neo näytti hyvin surkealta, ei se edes jaksanut puhua minulle. Bulue teki petiä pienelle neolle.
"Mikä sen nimi on?" Kysyin rauhallisesti, etten vain pelästyttäisi taaperoa.
"Tufi. Ninnuliin entinen neo", Bulue selitti.
Laskin neon sen valmistuneelle pedille nukkumaan.
"Etsitäänkö nyt ne munat? Sitten mittaan tuon pikkuisen kuumeen", ehdotin ja katsoin pientä taaperoa huolissani.
"Tehdään niin", Bulue suostui, ja minä menin taas yläkertaan. Löysin kukkakuvioisen neon poismuuttaneen isosiskoni Amalian huoneesta. Nappasin sen käsiini.
"Kumpikohan sinä mahdat olla..?" Mutisin ja vein munan alakertaan Buluen luo.
"Tuo on Safir", Bulue kertoi. Laitoin Safirin koriin niin, ettei se pääsisi enää livahtamaan sieltä.
"Missäköhän se Azuur mahtaa piileskellä..?" Sanoin vihjailevasti, ja aivan kuin olin odottanutkin, kuulin vikinää. Syöksyin mahalleni pöydän alle, ja sain tukevan otteen munasta niin, ettei se voinut rimpuilla. Nostin sen varovasti keittiön pöydän alta ja laitoin sen koriin Safirin viereen.
"Ovatpas ne aikamoisia.. Millaisia ne sitten ovat, kun kuoriutuvat?" Ajattelin ja hain kuumemittarin lääkekaapista. Nostin Tufin syliini ja laitoin kuumemittarin sen kainaloon. Hymyilin neolle, kun se haukotteli suloisesti.
Kesti jonkin aikaa, kunnes mittari piippasi.
'40 astetta!' Ajattelin kauhuissani. Laskin neon sen pedille ja toin sille Neocolaa juotavaksi. Aluksi Tufi oli hieman vastahakoinen, mutta joi sitten kiltisti koko tölkin tyhjäksi. Samassa tajusin, että en ollut itse vielä syönyt aamupalaa. Peittelin Tufin ja menin keittiöön katsomaan, olisiko sillä minulle mitään annettavaa. Löysin kaapista leipää, juustoa ja Achyfin. Söin hyvällä ruokahalulla ja tarjosin punaista omenaa Buluelle. Neo istui pöytään ja alkoi rouskuttaa omenaa. Kävelin huoneeseeni katsomaan, mitä laittaisin päälleni. Päädyin siniseen paitaan ja farkkucapreihin. Oli niin lämmin päivä, etten laittanut edes nilkkasukkia. Sitten kävelin takaisin keittiöön ja laitoin taaperokeiton mikroon.
// Jatkoa tulee..! // |
Vastaus:
Wow, aivan upea tarina, saat 30Nk!
- Milie |
|
| Nimi: Nanda |
01.07.2010 14:49 |
// Aloitan tarinani alusta, en jaksa käydä Neolaaksossa katsomassa, mihin jäin... //
Valo paistoi silmiini, siksi heräsin. Hieroin silmiäni ja haukottelin makeasti. Katsoin, oliko Bulue jo herännyt. Ilmeisesti oli, sillä sen peti oli tyhjä. En olisi halunnut vielä nousta, mutta minun oli nähtävä, mitä Bulue mahtoi tehdä. Kävelin verkkaisesti keittiöön ja näin harmahtavan Buluen. Sillä oli vielä vähän sinistä karvaa joukossa.
"Huomenta Nanda. Nukuitko hyvin?" Se kysyi narisevalla äänellä.
"Ihan hyvin. Mitä sinä teet täällä keittiössä, ja missä ihmeessä Liana on? Nukkuuko hän vielä?" Ihmettelin.
"Tilasin sinulle kaksi uutta neomunaa; Safirin ja Azuurin. Ja kyllä, Liana nukkuu. Hän nukkuu nyt ikuista unta", Eyrie kertoi.
"Sain siis uusia neoja.. Ja.. Ja.." En pystynyt jatkamaan. Itku kuristi kurkkuani.
"Älähän nyt, tyttö-kulta", Bulue sanoi ja tuli viereeni. Halasin sitä pitkään, aivan kuin silloin, kun se oli juuri kuoriutunut. Nyt se oli vanhus.
"Onhan sinulla nyt niiden uusien tulokkaiden kanssa tekemistä. Muuten, kolmaskin on tulossa.." Se sanoi arvoituksellisesti.
"Ko.. Kolmas?" Toistin.
"Niin. Kolmas, mutta se ei ole muna. Vaan kuoriutunut taapero", Bulue selitti.
"Taapero.. Mikä sen nimi on? Miksi minä sellaisen sain?" Ihmettelin.
"Se on sairas.. Hyvin, hyvin, hyvin sairas. Jos et hoida sitä hyvin, se kuolee", Bulue sanoi, ja katsoi lattiaa.
"Aivan kuin Liana. Mutta Liana ei ollut kuoleman partaalla", sanoin. Minua ei itkettänyt enää. Nyt halusin nähdä uudet neoni.
"Missä ne uudet munat ovat?" kysyin neoltani kiinnostuneena.
"Ne ovat tuolla eteisessä. Siinä korissa", Bulue ohjeisti.
// Jatkan pian ! // |
Vastaus:
// Selvä ei se mitään..
Hieno tarian, saat 15Nk.
- Milie |
|
| Nimi: Milie |
30.06.2010 21:46 |
| Tänne hoitotarinat! |
Vastaus:
Jep, jep !
- Milie |
|
|
|
